Juho Lallukka oli kotoisin Räisälän pitäjästä kannakselta, aivan Käkisalmen kaupungin naapurista. Hän oli pienen maalaistalon neljäs poika. Juho aloitti uransa paimenpoikana mistä pääsi suutarin oppiin, josta siirtyi sitten puotipojaksi, kauppakirjuriksi, maakauppiaaksi, porvariksi ja lopulta tukkukauppiaaksi Viipuriin. Hän oli Käkisalmen ja sittemmin Viipurin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja sekä viimeiset elinvuotensa kansanedustaja.

Menestyvä liikemies osallistui innolla ajan kansallisiin rientoihin. Suomalaisuusmiehenä hän oli keskeisesti mukana kansan sivistystyössä, nuorisoseuran perustajana, Maaseututeatteriyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana ja kotimaisen kirjallisuuden tukijana.

Mesenaatti Juho Lallukasta tehtiin viipurilaisen liikemiesseura Pamauksen aloitteesta kauppaneuvos 56-vuotiaana, vuonna 1908.

Myös Maria Lallukka oli kotoisin Räisälän pitäjästä. Hänen vanhempansa Matti ja Valpuri Jääskeläinen omistivat siellä kestikievaritalon. Sen riihestä silloin käkisalmelainen kauppakirjuri Juho Lallukka kunnosti ensimmäisen oman kauppansa. Vuonna 1878 solmittu avioliitto jäi lapsettomaksi.

Sen jälkeen kun Juho Lallukka vuonna 1913 kuoli, Maria Lallukasta tuli tukkukaupan johtaja. Tehtävän hän hoiti taitavasti. Omaisuus karttui niin runsaaksi, että Maria katsoi vuonna 1919 parhaaksi muuttaa aikaisempaa keskinäistä testamenttia omalta osaltaan.

Maria Lallukka lisäsi jälkisäädöksessä olleiden legaattien määrää parilla kymmenellä. Puolet omasta osuudestaan hän määräsi Viipurin kirjaston perustamiseen. Kaupungin osuus Alvar Aallon suunnitelman toteuttamisessa jäikin näin vain kolmasosaan.

Taiteilijakodin kulttuurihistoriallisen merkityksen tähden Lallukalla on ollut myös muita lahjoittajia. Vuosina 2015-2016 Lallukassa tehtiin peruskorjaus, jonka rahoitukseen saatiin avustusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä, Hesingin kaupungilta sekä yksityisiltä lahjoittajilta, kuten Suomen Kulttuurirahastolta, Jane ja Aatos Erkon säätiöltä, Jenny ja Antti Wihurin rahastolta, Valtion asuntorahastolta, Janssonin perheeltä, Karjalan Kulttuurirahastolta ja Stiftelsen Tre Smederiltä. Myös lukuisat yksityishenkilöt lahjoittivat varoja talon korjausta varten.