Taiteilijakoti-säätiön synty

Vuoden 1908 testamentti määräsi, että molempien puolisoiden kuoltua on pesän koko omaisuus muutettava rahaksi. Sen jälkeen oli suoritettava legaatit. Ne olivat kaikki markkamääräisiä. Vasta legaattien suorittamisen jälkeen oli lopusta omaisuudesta muodostettava rahasto, jota kartuttaen olisi perustettava ja ylläpidettävä taiteilijakotia Helsingissä.

Koska reaaliomaisuus kasvoi ja rahan arvo samaan aikaan aleni, taiteilijakotihankkeeseen jäi yli 5 miljoonaa markkaa eli noin 1,6 miljoonaa euroa vuoden 2015 rahana. Juho Lallukan testamentin toimeenpanijat, pankinjohtaja Georg Sidorow ja varatuomari Otto Tanner – molemmat perheen läheisiä ystäviä – tulkitsivat lahjoittajan rajanneen kirjailijat taiteilijakodin ulkopuolelle, koska Suomen Kirjaliitolle oli testamentissa osoitettu erillinen legaatti. Liitto oli sitä paitsi jo vuonna 1910 käynnistänyt oman kirjailijatalohankkeensa.

Taitelijakodin perustaminen

Tasavallan Presidentti Lauri Kr. Relander vahvisti säätiön säännöt. Niissä määrätään Taiteilijakoti kuvataiteilijoiden, säveltaiteen ja näyttämötaiteen harjoittajien käyttöön.

Tasavallan Presidentti määräsi säätiön ensimmäisen hallituksen jäsenet. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tuli rakennushallituksen pääjohtaja Onni Tarjanne.

Säätiö osti Helsingin kaupungilta kalliotontin Apollonkatu 13 – Etelä-Hesperiankatu 14. Talon suunnittelusta järjestettiin avoin kilpailu heti kaupan vuonna 1930 synnyttyä. Tontin koko on 1600 m² ja kauppahinta oli 3,5 miljoonaa markkaa. Hinta jäi kuitenkin säätiön korottomaksi velaksi kaupungille niin kauaksi, kun tonttia käytetään taiteilijakotina.

Arkkitehtikilpailussa jaettiin kaksi II palkintoa ja kaksi III palkintoa. Toinen III palkinnon saajista, Arkkitehti Gösta Juslén sai suunnitelman toteutettavakseen. Rakennusliike Oskari Vilamo aloitti työt vuoden 1932 alussa ja ensimmäiset asukkaat muuttivat taloon kesäkuussa 1933.